SOLNESS. Olkaa hyvä.
TOHTORI HERDAL. Naisilla, — niillä on, nähkääs, eräissä asioissa niin peijakkaan tarkka vainu —
SOLNESS. Kyllä. Se on varsin totta. Mutta —?
TOHTORI HERDAL. No niin. Kuulkaa minua. Kun nyt vaimonne ei mitenkään vai sietää tuota Kaija Foslia —?
SOLNESS. Niin mitä sitten?
TOHTORI HERDAL. — eikö hänellä silloin ole joku — sellainen pienen pieni syy suureen vastenmielisyyteensä?
SOLNESS (katsoo tohtori Herdaliin ja nousee paikaltaan). Ohoo!
TOHTORI HERDAL. Älkää nyt panko pahaksenne. Mutta eikö hänellä ole?
SOLNESS (lyhyesti ja jyrkästi). Ei.
TOHTORI HERDAL. Ei pienintäkään syytä?