SOLNESS (kuuluvasti). Mitä Te nyt merkitsette kirjoihin, neiti Fosli?
KAIJA (hätkähtää). Oh, se on vain eräs asia, joka —
SOLNESS. Antakaas minun katsoa, neiti. (Kumartuu konttorineidin puoleen, on katsovinaan pääkirjaan ja kuiskaa:) Kaija!
KAIJA (kirjoittaen, hiljaa). Niin?
SOLNESS. Miksi Te otatte aina pois verhon, kun minä tulen?
KAIJA (samaan tapaan kuin äskenkin). Siksi, että minä näytän se silmillä niin rumalta.
SOLNESS (hymyillen). Ettekö sitten tahdo siltä näyttää. Kaija?
KAIJA (vilkaisee hiukan ylös Solnessiin). En millään ehdolla maailmassa. En Teidän silmissänne.
SOLNESS (silittää hieman hänen tukkaansa). Pikku, pikku Kaija-rukka —
KAIJA (painaa päänsä kumaraan). Hyst, — he voivat kuulla.