HILDE. Ettekö voi saada toista, joka on yhtä hyvä?
SOLNESS. Ehkäpä Te tahtoisitte jäädä tänne — kirjoittamaan tuohon protokollaan?
HILDE (katsoo Solnessia päästä jalkoihin). Kyllä kai, sen nyt arvaa! Ei kiitoksia, — siitä ei puhetta. (Kiertelee jälleen edestakaisin ja asettuu sitten keinutuoliin. Solness menee pöydän luokse. Aivan kuin jatkaen äskeistä lausettaan.) Sillä täällä kai on muutakin tekemistä kuin tuo. (Katsoo hymyillen Solnessiin.) Eikö niin Teistäkin?
SOLNESS. Luonnollisesti. Ensinnä Teidän täytyy tietysti rientää kauppoihin ja somistaa itsenne oikein hienoksi.
HILDE (ilvehtien). Luulenpa melkein, etten tee sitä.
SOLNESS. Kuinka?
HILDE. Sillä minä olen tuhlannut kaikki rahani, näetkös.
SOLNESS (nauraen). Ei siis rahaa eikä matkalaukkuakaan!
HILDE. Ei kumpaistakaan. Mutta viis siitä, — se onkin samantekevää.
SOLNESS. Kuulkaa, tuosta minä teissä oikein pidän.