Jumalan kiitos, kristityissä maissa nuo tavarat on kiellettyjä laissa.
FALK.
Jos rauhassa se olla haluaa, sen ensin täytyy käydä kautta kaavojen Siperian, miss' säilyy merten aavojen se hengeltä; — se sitten näyttää saa paperit pappein, lukkareiden, isien, kuomainsa, hiitten, lempoin, vihollisien, ja muiden kunnon miesten, sitäpaitsi Luojansa, joka kaikki ohjas, kaitsi. — Ja sitten viime suuri yhtymä; kultuuri ruvennut on itäistä »taivasten valtakuntaa» ahdistamaan; hirressä mandariinit, muurit hajoo, maan tasalle sen vanha valta vajoo, ja sadon raa'at kädet lyövät lamaan. Pian »taivaan valtakunta» vain on taru, ei tuohon enää kohta kukaan usko; maailma tykkänään on harmaa, karu; — sen yllä riutuu sadun ilta-rusko ja sammuu pois, — mut miss' on rakkaus sitten? Ei sekään ole mailla elävitten!
Kohottaa kuppinsa ilmaan.
Se aikans eli, antaa mennä tuon; — — teevettä Amor vainaan muistoks juon!
Tyhjentää kuppinsa; liikehtimistä seurassa, joka osoittaa voimakasta paheksumista.
NEITI SKÄRE.
Hän vasta hupsuttelee vertauksillaan!
NAISET.
Aatelkaa, että rakkaus kuollut ois —!