Se siis on *lemmen* lähde raikas, uusi, mi lesken murheesta nyt tarinoi, — se, jok' ei muinen tiennyt, mitä polo valitus on ja synkkä yksinolo! Se siis on *lemmen* virta voittoisa, mi vyöryy valtimoissa puolisoiden, se, joka voimakkaana, uljaana tapoja muinen uhmas, hupsuja viisaita pilkkas, nauroi ilkamoiden! Se siis on *lemmen* kauneuden-palo, mi kihlauksen kauan kestää suo! Se siis on sama runon liekki jalo, mi laulunhengen konttoriinkin luo! Se siis on *lemmen* onni, joka säikkyy myrskyistä matkaa yli merien, mi *vaatii* uhria, vaikk' aina väikkyy se kauneimpana — *itsens'* uhraten! — Oi ei, Te valheen vaalijat ja isät, seikoille suokaa nimet *oikeat*; sanokaa, että lesket *kaipaavat*, on liikaa väärät kaunisteet ja lisät!
STRÅMAN.
Tää häpeemättömyys on suunnaton!
Sanassa jokaisessa pilkkaa on!
Astuu aivan FALKIN nokan eteen.
Vuoks isäin uskon vastaan uutta tietoa ma tahdon syöstä, miekan vyöllein kietoa!
FALK.
Käyn taiston juhlaan niinkuin pitoihin.
STRÅMAN.
Käyn sinne, missä sodan lieskat nuoleksi —!
Lähestyy yhä.