Ei mitään kerro koskaan virasto!
FALK.
Niin, petä *sinäkin*; yks mulla on toveri, jok' ei ole uskoton. »Sydämen sadun» Lind kai sepittää, min lemmen tuhois merten myrskysää, maanmiehensä hän lemmelleen on uhrannut, — ei tunteitaan hän ole millään tuhrannut!
ROUVA HALM.
Tää, herra Falk, on kaikille jo sietämätöntä. Me emme saman katon alle sovi; — ma pyydän, muuttakaa, on auki ovi —
FALK
kumartaen, rouva Halmin ja vieraiden mennessä sisään.
Varroinkin tätä, ollut ei se tietämätöntä.
STRÅMAN.
En koskaan taukoa ma tästä taistosta; Te loukkasitte Marjaa, minua ja lapsiain, Metasta Aaneen asti; — — aatteiden kukko, — kiekaiskaa nyt kaikuvasti —