joka tulee oikealta yllään kesäpuku, päässä ylioppilaslakki, selässä laukku ja kädessä sauva.

Käyn siksi Norjan nuorten kuorohon!

YLIOPPILAAT.

Sa, Falk! Hurraa!

FALK.

Nyt ylä-ilmoihin kuin kimalaiset aina keväisin! Kaks kaikupohjaa mull' on rinnassa yks harppu, jossa eri soinnut, kieli, soi toinen niistä elon riemua, taas toinen heläjää kuin tumma mieli.

Muutamille ylioppilaille erikseen.

On sulla nuotit? — Kirjat? — Niinpä kesän kentille, kimalaiset, kukkain luo, kotiinsa hunajan ne kerran tuo äidilleen, valtiattarelle pesän!

Seuran puoleen kääntyen, jolla aikaa ylioppilaat lähtevät ja virittävät ensimmäisen näytöksen kuoron hillitysti ulkopuolella.

Voinemme anteeksannon kättä puistaa, ma tahdon unohtaa;