Kevähäni morsian; sun luokses työni aina sillat kutoo!
Heiluttaa lakkiaan ja seuraa ylioppilaita.
SVANHILD
katsoo hetken hänen jälkeensä, ja lausuu hiljaa mutta voimakkaasti:
Nyt oma olla voin ma maailman; kevääni päättyi; — puista lehdet putoo.
Samassa aletaan pianolla soittaa tanssikappaletta, ja samppanjapullot paukahtelevat taka-alalla. Herrat pyörivät toistensa lomi naisensa käsivarsissaan; GULDSTAD lähestyy SVANHILDIA ja kumartaa tälle; tämä ikäänkuin luhistuu hetkeksi kokoon, mutta tointuu jälleen tajuihinsa, ja ojentaa hänelle kätensä. ROUVA HALM ja lähin suku, joka on jännityksellä seurannut kohtausta, rientävät saapuville ja piirittävät heidät äänekkäällä ilolla, minkä soitto ja kauempana puutarhassa tanssivien riemu vaientaa.
Mutta kaukaa ylämailta kaikuu halki tanssin sävelien voimakkaasti ja reippaasti:
FALKIN JA YLIOPPILAIDEN KUORO.
Karit vaikka mun purteni pirstaksi löi, ihanaa oli laineilla liitää.