FALK.
Sai pitkän nenän ylväs ylkäväki?
ROUVA HALM.
He kaksin nousi romantiikan harjalle!
NEITI SKÄRE.
Aatelkaa sitten vanhaa, julmaa isää, mi sydämiä särki säälimättä; kun tuskaan tuohon holhoojan viel' lisää, niin missään nää ei auttavaista kättä. Mut kumpikaan ei ollut uskoton; he majaan pyrki olki-kattohon, vuonasta uneksi, mi ravinnon vain sois —
ROUVA HALM.
Ol' lehmä huippu haaveilon, —
NEITI SKÄRE.
Lyhvesti, niinkuin itse usein sanoivat, pient' tölliä he taivaalta vain anoivat.