Ma tiedän, tunnen ikivarmuuden!
On kaikki selvää, mitään pelkää en.
Säteillen ja salaperäisenä.
Käteeni ottaa sain tuon kätösen, kun pöydältä hän korjas tarjottimen!
FALK
kohottaa lasinsa ja tyhjentää sen.
Liittoonne kukkaset siis keväimen!
LIND
tekee samoin.
Pyhästi vannon kautta luojan nimen, hänt' että lemmin saakka kuolohon kuin nytkin: — siksi suloinen hän on.