Lujasti kiinni pidä, harvinainen on näillä mailla onnen keijukainen.
Katselee rakennusta kohti.
Vait, — Svanhild —
LIND
puristaa hänen kättään.
Poistun, — kertomatta heitä
salaisuus, joka yhdistävi meitä.
Kiitos, ett' otit lämmöllä sen vastaan!
Sen sulle antaa tahdoin ainoastaan.
Lähtee taka-alalle muiden luo.
FALK katsoo hetken hänen jälkeensä, ja kulkee sitten pari kertaa edestakaisin puutarhassa, koettaen silminnähtävästi peittää mielensä rauhattomuutta. Hetken kuluttua tulee SVANHILD ulos rakennuksesta käsivarrellaan kaulavaippa aikoen mennä taka-alalle. FALK lähestyy häntä hiukan ja katselee häntä taukoamatta; SVANHILD pysähtyy.
SVANHILD
hetken vaiettuaan.