Hän rientää nuorta tappiotaan päin.
GULDSTAD
joka on seisonut portaitten luona keskustellen ROUVA HALMIN ja NEITI SKÄREN kanssa, lähestyy ja lyö häntä olkapäälle.
Taidatte täällä mietiskellä runoa?
FALK.
En, näytelmää.
GULDSTAD.
No, älkää hemmetissä; niit' tosiaan Te viitsittekö punoa?
FALK.
On tässä toinen pihdin pitimissä, yhteinen ystävämme, kuka ties; — mut kirjailemaan hän on vasta mies. Aamusta iltaan mennessä hän sai idyllin valmiiks herttaisen ja hempeen.