ROUVA HALM, STRÅMAN, hänen vaimonsa ja lapsensa sekä GULDSTAD, LIND ja ANNA lähtevät sisään rakennukseen.
NEITI SKÄRE
käydessään lemmittynsä käsivarteen.
Nyt haaveilkaamme! Silmäs ylös luo, kuu valta-istuimellaan siellä loistaa! Mut ethän huomaakaan!
STYVER
tylysti.
Mun rauhass' suo aatoksein vekselistä ensin poistaa.
Poistuvat vasemmalle. FALK, joka edellisen kohtauksen aikana on taukoamatta katsellut STRÅMANIA ja tämän vaimoa, jää yksin puutarhaan. Ilta on kokonaan pimennyt; tulet ovat sytytetyt sisällä rakennuksessa.
FALK.
Kuollutta kaikk' on, palanutta kartta —! Kautt' elon näin he kaksin kiirehtää. He ovat niinkuin kaksi mustaa vartta, kankaalle jotka kulon jälkeen jää; — vain autiutta, minne kantaa näkö, — ken vehreyttä tuo vielä elohon!