*Matami Helseth*. Kyllä, kyllä. (menee.)
*Kroll*. Aijotko todellakin suvaita sitä ihmistä huoneessasi?
*Rosmer*. Tiedäthän, että hän jonkun aikaa oli minun opettajani.
*Kroll*. Niin, minä tiedän, että hän täällä mätti sinun pääsi täyteen kapinallisia mielipiteitä ja että isäsi ajoi hänet pois ratsuraipallaan.
*Rosmer* (vähä katkerasti). Isä oli majori täällä kodissaankin.
*Kroll*. Kiitä sinä häntä siitä vielä haudassaankin, rakas Rosmer. No!
(Matami Helseth avaa oikeanpuolisen oven *Ulrik Brendelille* ja menee sitte, sulkien oven jälkeensä. Brendel on komea, vähän kuihtunut, mutta ripeä ja vilkas, tukka ja parta harmaat. Muuten tavallisen maankiertäjän puvussa. Kulunut takki: huonot jalkineet; paitaa ei näy. Käsissä vanhat, mustat hansikkaat, pehmeä, likainen hattu kainalossa ja kävelykeppi kädessä.)
*Ulrik Brendel* (ensin epävarmana, astuu sitte rivakasti rehtorin luo ja tarjoo hänelle kättä). Hyvää iltaa, Johannes!
*Kroll*. Anteeksi —
*Brendel*. Oletko odottanut taas saavasi nähdä minua? Vieläpä näiden vihattujen seinien sisäpuolella.