*Rosmer*. Loppu kuitenkin? Kuinka —?
*Rebekka*. Niin, sillä silloin menen minä samaa tietä kuin Beatekin. Nyt sen tiedät, Rosmer.
*Rosmer*. Rebekka —!
*Rebekka* (ovessa, nyökkää hitaasti päällään). Nyt sen tiedät. (menee).
*Rosmer* (tuijottaa ikäänkuin sekaisena ollen suljettuun oveen ja sanoo itsekseen). Mitä — tämä — on?
KOLMAS NÄYTÖS.
(Rosmersholman arkihuone. Akkuna ja eteisen ovi ovat auki.
Aamupäivä-aurinko paistaa ulkona.)
(*Rebekka West*, samassa puvussa kuin ensimmäisessä näytöksessäkin, seisoo akkunan edessä, siirrellen ja hypistellen kasvia. Hänen virkkaustyönsä on nojatuolissa. Matami Helseth kulkee edestakaisin höyhenhuiska kädessä, tomutellen huonekaluja.)
*Rebekka* (hetken vaitiolon perästä). Kummallista, että pastori viipyy tänään niin kauvan yläkerrassa.
*Matami Helseth*. No, useinhan se tapahtuu. Mutta kai hän nyt jo pian tulee alaskin, luulen ma.