(Hän poistuu huoneeseensa. Kauppias Vigeland ja prokuristi Krap menevät ulos oikealle. Hilmar Tönnesen aikoo seurata heitä, mutta samassa pistää Olavi päänsä varovasti ulos takimmaisesta ovesta vasemmalta.)
OLAVI. Eno! Hilmar-eno!
HILMAR TÖNNESEN. Uh, sinäkö se olit? Miksi sinä et pysy siellä ylhäällä huoneessasi? Sinähän olet arestissa.
OLAVI (pari askelta lähempänä). Hst! Hilmar-eno, tiedätkö mitä?
HILMAR TÖNNESEN. Kyllä; tiedän, että sait tänään selkääsi.
OLAVI (luo uhkaavan katseen isänsä huoneeseen päin). Hän ei lyö minua enää vasta. Mutta tiedätkö, että Juhani-eno matkustaa huomenna amerikalaisten kanssa?
HILMAR TÖNNESEN. Mitä se sinua liikuttaa? Joudukin vaan takaisin ylös huoneeseesi.
OLAVI. Minäkin pääsen ehkä vielä puhveleita metsästämään, eno.
HILMAR TÖNNESEN. Roskaa; sellainen vätys kuin sinä —
OLAVI. Odotahan vaan; saatpahan huomenna kuulla!