(Kaikki herrat menevät konsulin huoneeseen. Neiti Hessel on vetänyt verhot ikkunain eteen ja aikoo vetää ne myöskin pienen avonaisen lasioven eteen, kun Olavi hyppää ylhäältä alas puutarhaportaille; hänellä on vaippa hartioilla ja nyytti kädessä.)
NEITI HESSEL. Oh, herra siunatkoon, sinua, poika, miten peljästyin!
OLAVI (salailee nyyttiään). Hyst. täti!
NEITI HESSEL. Hyppäsitkö sinä ulos ikkunasta? Minne sinä menet?
OLAVI. Hyst; älä sano mitään. Minä tahdon Juhani-enon luokse — ainoastaan alas laiturille, ymmärräthän; — ainoastaan sanomaan hänelle hyvästi. Hyvää yötä, täti!
(Juoksee puutarhan kautta ulos kadulle.)
NEITI HESSEL. Ei, älä mene, Olavi! Olavi — Olavi!
(Juhani Tönnesen, matka-asussa, laukku olalla, tulee varovaisesti sisään oikeanpuolisesta ovesta.)
JUHANI TÖNNESEN. Lona!
NEITI HESSEL (kääntyen hänen puoleensa). Mitä? Tuletko sinä takaisin?