ROUVA LYNGE. Niin, ne ihmisethän kuuluvat tehneen niin paljon hullutuksia, kertovat. Mitenkä onkaan oikeastaan niiden juttujen laita?
ROUVA RUMMEL. Oh, ei niissä ole mitään perää, rouva Lynge.
ROUVA HOLT. Dina, rakas, annappas minulle tuo paita.
ROUVA BERNICK (yhtaikaa kuin rouva Holt). Dina kulta, meneppäs ja pyydä
Katria tuomaan meille kahvia.
NEITI BERNICK. Minä tulen sinun kanssasi, Dina.
(Dina ja neiti Bernick menevät takimmaisesta ovesta vasemmalle.)
ROUVA BERNICK (nousee ylös). Ja nyt saatte antaa anteeksi, että jätän teidät hetkiseksi, hyvät rouvat; ajattelen, että juomme kahvin tuolla ulkona. (Hän menee ulos puutarhaportaille ja kattaa pöydän; kolleega seisoo kynnyksellä ja puhelee hänen kanssaan. Hilmar Tönnesen istuu tupakoiden portailla.)
ROUVA RUMMEL (hiljaa). Siunatkoon, rouva Lynge, kuinka Te minua säikähytitte!
ROUVA LYNGE. Minä?
ROUVA HOLT. Niin, mutta itsehän Te alotitte, rouva Rummel.