HILMAR TÖNNESEN (menee näyttämön taustalle). Oh, miten, mitä —!
KOLLEEGA RÖRLUND. Ylioppilas Tönneseninkö näytelmä?
ROUVA RUMMEL. Niin, se tapahtui kauan ennen Teidän tänne tuloanne, herra kolleega. Se meni muuten ainoastaan yhden kerran.
ROUVA LYNGE. Eikö se ollut juuri se kappale, jossa Te kerroitte näytelleenne rakastajatarta, rouva Rummel?
ROUVA RUMMEL (vilkaisee kolleega Rörlundiin). Minäkö? Sitä minä tosiaan en voi muistaa, rouva Lynge. Mutta minä muistan vallan hyvin sen humuavan seuraelämän perheissä.
ROUVA HOLT. Niin, minä tiedän sellaisiakin koteja, joissa annettiin kahdet suuret päivälliset viikossa.
ROUVA LYNGE. Ja silloinhan täällä oli se kiertävä teatteriseuruekin, olen kuullut.
ROUVA RUMMEL. Niin, se se nyt oli kaikkein pahinta —!
ROUVA HOLT (rauhattomana). Hm, hm —
ROUVA RUMMEL. Niin näyttelijätkö? Ei, sitä minä en todellakaan muista.