ROUVA BERNICK (puutarhaovella). Mutta, Karsten hyvä, mitä se oikeastaan on —?
KONSULI BERNICK. Oh, rakas Betty, mitä se sinua intresseeraisi? (Muille herroille.) Mutta nyt meidän täytyy valmistaa listat, kuta pikemmin, sen parempi. On itsestään selvää, että me neljä panemme nimemme ensimäisiksi. Asema, joka meillä on yhteiskunnassa, tekee meidät velvollisiksi menemään niin pitkälle kuin mahdollista.
KAUPPIAS SANDSTAD. Se on tietty, herra konsuli.
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Sen täytyy onnistua; se on varma.
KONSULI BERNICK. Niin kyllä, minä en ole ollenkaan peloissani tuloksesta. Meidän tulee pitää huoli siitä, että vaikutamme kukin tuttavapiirissämme; ja kun ensin voimme viitata oikein vilkkaaseen osanottoon yhteiskunnan kaikissa kerroksissa, niin seuraa itsestään, että kunnankin täytyy osaltaan avustaa.
ROUVA BERNICK. Mutta, Karsten, tule nyt viimeinkin tänne ja kerro meille —
KONSULI BERNICK. Oh, rakas Betty, se on vaan sellaista, jota naiset eivät voi ymmärtää.
HILMAR TÖNNESEN. Sinä aiot siis kumminkin ottaa rautatieasian ajaaksesi?
KONSULI BERNICK. Tietysti.
KOLLEEGA RÖRLUND. Mutta viime vuonna, herra konsuli —?