PROKURISTI KRAP. — tehtäväkseni sanoa se asia Teille. Teidän täytyy lakata pitämästä noita lauantai-esitelmiä työväelle.
TELAKKAMESTARI AUNE. Vai niin? Minä luulin, että saisin käyttää loma-aikaani —
PROKURISTI KRAP. Te ette saa käyttää loma-aikaanne siten, että teette työväen kelvottomaksi työaikana. Viime lauantaina olette puhunut vahingosta, joka muka koituu työväelle uusista koneistamme ja uudesta työtavasta telakalla. Miksi puhutte sellaista?
TELAKKAMESTARI AUNE. Teen sen tukeakseni yhteiskuntaa.
PRORURISTI KRAP. Sepä merkillistä! Konsuli sanoo, että se hajoittaa yhteiskuntaa.
TELAKKAMESTARI AUNE. Minun yhteiskuntani ei ole konsulin yhteiskunta, herra prokuristi! Työväenyhdistyksen esimiehenä täytyy minun —
PROKURISTI KRAP. Te olette ennen kaikkea esimies konsuli Bernickin telakalla. Teidän on ennen muuta täytettävä velvollisuutenne sitä yhteiskuntaa kohtaan, jota nimitetään konsuli Bernickin firmaksi, sillä juuri siitä me kaikki saamme leipämme. — Niin, nyt tiedätte, mitä konsulilla oli Teille asiaa.
TELAKKAMESTARI AUNE. Konsuli ei olisi sanonut sitä sillä tavalla, herra prokuristi! Mutta minä huomaan kyllä, ketä minun on tästä kiittäminen. Se on se vietävän amerikalainen, jonka laiva teki haaksirikon. Sikäläiset tahtovat, että työn pitää käydä täällä sillä tavoin kuin he ovat tottuneet siellä meren takana, ja se —
PROKURISTI KRAP. Niin, niin, niin; minä en voi antautua pitkiin puheisiin. Nyt tiedätte konsulin tahdon; se riittää! Ehkäpä nyt menette takaisin telakalle; sitä kai tarvitaan; minä tulen itse sinne hetken päästä. — Anteeksi, arvoisat naiset!
(Hän kumartaa naisille ja menee puutarhan kautta ulos kadulle. Telakkamestari Aune lähtee hiljaa ulos oikealle. Kolleega, joka on edellisen matala-äänisen keskustelun aikana jatkanut lukemistaan, saa kohta sen jälkeen kirjan loppuun ja lyö sen kiinni.)