KOLLEEGA RÖRLUND. Kas niin, rakkaat kuulijani, niin se loppui.
ROUVA RUMMEL. Ah, miten opettavainen kertomus!
ROUVA HOLT. Ja niin moraalinen!
ROUVA BERNICK. Sellainen kirja antaa tosiaankin paljon ajattelemista.
KOLLEEGA RÖRLUND. Tosiaan; se on terveellinen vastakohta kaikelle sille, mitä me valitettavasti joka päivä saamme nähdä sekä sanomalehdissä että aikakauskirjoissa. Tuo kullattu ja maalattu ulkokuori, joka suurilla yhteiskunnilla on näkyvissä, — mitä sen alla oikeastaan piilee? Onttoutta ja mädännäisyyttä, jos niin saan sanoa. Ei mitään moraalista perustaa jalkain alla. Sanalla sanoen, ne ovat ulkoakalkittujen hautain kaltaisia nuo nykyaikaiset suuret yhteiskunnat.
ROUVA HOLT. Niin, se on totisesti totta.
ROUVA RUMMEL. Meidän tarvitsee ainoastaan ajatella tuota amerikalaista laivaväkeä, joka oleksii täällä nykyään.
KOLLEEGA RÖRLUND. No, moisista ihmiskunnan hylkiöistä ei kannata edes puhua. Mutta yksinpä korkeammissakin piireissä, — miten on siellä asianlaita? Epäilystä ja kuohuvaa levottomuutta joka taholla, tyytymättömyyttä mielissä ja epävarmuutta joka suhteessa. Miten perhe-elämän perusta on siinä maailmassa järkytetty! Kuinka julkeata kumoushalua ilmenee kaikkein vakavimpiinkin totuuksiin nähden!
DINA (Katsomatta työstään.) Mutta eikö siellä tehdä myöskin niin paljon suurta.
KOLLEEGA RÖRLUND. Suurta —? Minä en ymmärrä —