ROUVA HOLT (Hämmästyneenä.) Mutta, hyvä Jumala, Dina —!
ROUVA RUMMEL. (Samallaikaa.) Mutta Dina, miten sinä voit —?
KOLLEEGA RÖRLUND. Enpä luule, että olisi terveellistä, jos sellaiset suuret teot alkaisivat saada jalansijaa meillä. Ei, kyllä saamme täällä kiittää Jumalaa, että meillä on sellaista kuin on. Kasvaahan toki täälläkin rikkaruohoa nisujen seassa, valitettavaa kyllä; mutta mehän koetamme kitkeä sitä pois rehellisesti ja mikäli voimme. Yhteiskunta on pidettävä puhtaana, siinä tehtävä, arvoisat naiset, — pysytettävä sen ulkopuolella kaikki tuo epävarma, jota kärsimätön aika koettaa meille tyrkyttää.
ROUVA HOLT. Ja sellaista on siellä valitettavasti yllin kyllin.
ROUVA RUMMEL. Niin, viime vuonnahan olimme nipin napin saada tänne rautatien.
ROUVA BERNICK. No sen sai Karsten kuitenkin estetyksi.
KOLLEEGA RÖRLUND. Kaitselmus, rouva Bernick. Te voitte olla vakuutettu, että miehenne oli ase korkeamman kädessä, kun hän kieltäytyi huolimasta sellaista vehjettä.
ROUVA BERNICK. Ja kuitenkin sai hän kuulla niin paljon pahaa sanomalehdiltä. Mutta mehän aivan unohdamme kiittää Teitä, herra kolleega. Olette tosiaan enemmän kuin ystävällinen, kun uhraatte niin paljon aikaa meille.
KOLLEEGA RÖRLUND. Oh, mitä; nyt kesäloman aikana —
ROUVA BERNICK. Niin niin, mutta onhan se kuitenkin uhraus, herra kolleega.