KOLLEEGA RÖRLUND. (Siirtää tuolinsa lähemmäksi.) Sitä ei toki kannata mainita, hyvä rouva. Ettekö kaikki Tekin tuo uhrianne hyvälle asialle? Ja ettekö tuo sitä mielellänne ja ilolla? Nuo moraalisesti turmeltuneet, joiden parantamiseksi me teemme työtä, nehän ovat ikäänkuin haavoittuneita sotilaita taistelutantereella. Te, arvoisat naiset, olette diakonissoja, laupeudensisaria, jotka nypitte liinannukkaa noille onnettomille vahingoittuneille, kiedotte kääreen hellästi haavoille, lääkitsette ja parannatte heitä —
ROUVA BERNICK. Lieneepä tosiaan suuri armonlahja, että voitte nähdä kaikki niin kauniissa valossa.
KOLLEEGA RÖRLUND. Paljon on siinä suhteessa synnynnäistä; mutta paljon saattaa itsekin tehdä saavuttaakseen sitä. Täytyy vaan nähdä asiat vakavan elämänkatsomuksen valossa. Niin, mitä Te siihen sanotte, neiti Bernick? Eikö Teistä tunnu ikäänkuin olisitte saavuttanut turvallisemman perustan jalkainne alle sen jälkeen kuin uhrauduitte opetustyölle?
NEITI BERNICK. Ah, en tiedä mitä vastaisin. Usein, kun olen siellä koulusalissa, toivoisin olevani kaukana myrskyisellä merellä.
KOLLEEGA RÖRLUND. Niin, katsokaas, ne ovat kiusauksia, neiti hyvä. Mutta sellaisilta levottomilta vierailta on suljettava ovi. Myrskyisellä merellä — Te ette tietysti tarkoita sitä kirjaimellisesti; Te tarkoitatte tuota suurta, aaltoilevaa ihmisyhteiskuntaa, jossa niin monet joutuvat haaksirikkoon. Mutta annatteko tosiaankin niin paljon arvoa sille elämälle, jonka kuulette hurisevan ja pauhaavan tuolla edessänne? Katsokaa vaan tuonne kadulle. Siellä kulkevat ihmiset auringonpaahteessa ja hikoilevat ja häärivät pikkupuuhissaan. Ei, meidän on totisesti parempi, meidän, jotka istumme täällä siimeksessä ja käännämme selkämme sinne, josta häiriö tulee.
NEITI BERNICK. Niin, hyvä Jumala, Te olette kyllä täysin oikeassa —
KOLLEEGA RÖRLUND. Ja sellaisessa talossa kuin tämä, — hyvässä ja puhtaassa kodissa, jossa perhe-elämä esiintyy kauneimmassa muodossaan, — jossa rauha ja sopu vallitsee — (Rouva Bernickille.) Mitä kuuntelette, rouva?
ROUVA BERNICK. (Kääntyneenä vasemmalle etummaiseen oveen päin.) Miten kovaäänisiksi ne tuolla tulevat.
KOLLEEGA RÖRLUND. Onko jotain erikoista tekeillä?
ROUVA BERNICK. En tiedä. Kuulen vain, että siellä on joku mieheni luona.