(Hilmar Tönnesen, sikari suussa, tulee sisälle oikealla
olevasta ovesta, mutta pysähtyy nähdessään suuren naisseuran.)
HILMAR TÖNNESEN. Oh, anteeksi — (aikoo vetäytyä takaisin).
ROUVA BERNICK. Ei, Hilmar; tule vaan tänne; et sinä häiritse. Tahdotko jotain?
HILMAR TÖNNESEN. En, minä vaan aioin vilkaista tänne. — Hyvää päivää, hyvät naiset. (Rouva Bernickille.) No, mitä siitä nyt tulee?
ROUVA BERNICK. Mistä niin?
HILMAR TÖNNESEN. Onhan Bernick kutsuttanut herrat kokoukseen.
ROUVA BERNICK. Niinkö? Mistä sitten on kysymys?
HILMAR TÖNNESEN. Oh, se on vaan taas lörpöttelyä tuosta rautatiestä.
ROUVA RUMMEL. Niinkö, onko se mahdollista?
ROUVA BERNICK. Karsten-parka, pitääkö hänen nyt saada yhä lisää ikävyyksiä —