KAUPPIAS VIGELAND. Ei voi kieltää, että kaitselmus on ikäänkuin varustanut maaperän tälle sivuradalle.
KOLLEEGA RÖRLUND. Niinkö Te tosiaan ajattelette, herra Vigeland?
KONSULI BERNICK. Niin. minun täytyy myöntää, että minäkin pidän ikäänkuin sallimana, että viime kevännä kuljin asiamatkoilla siellä ylämaassa ja jouduin silloin sattumalta erääseen laaksoon, jossa en aikaisemmin ollut käynyt. Kuin salama iski päähäni ajatus, että sitä kautta me voisimme johtaa sivuradan tänne meille. Minä annoin erään insinöörin tutkia alueen; tässä ovat ennakkolaskelmat ja arviot; ei ole minkäänlaisia esteitä.
ROUVA BERNICK (joka on tullut toisten naisten kanssa puutarhaovelle). Mutta rakas Karsten, että sinä olet pitänyt tämän kaiken salassa meiltä.
KONSULI BERNICK. Voi, hyvä Betty, ettehän te olisi kuitenkaan voinut ymmärtää asian oikeaa laitaa. Minä en muuten ole puhunut siitä yhdellekään ainoalle ihmiselle ennenkuin tänään. Mutta nyt on ratkaiseva hetki tullut; nyt on toimittava julkisesti ja täydellä voimalla. Niin, vaikka minun pitäisi panna koko olemassaoloni peliin, minä toteutan sen asian.
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Ja me samoin, Bernick; siihen saat luottaa.
KOLLEEGA RÖRLUND. Toivotteko sitten tosiaan niin paljon tästä yrityksestä, hyvät herrat?
KONSULI BERNICK. Toivomme, sen uskallan sanoa. Mikä vipu siitä tuleekaan koko meidän yhteiskuntamme kohottamiseksi! Ajatelkaa vaan suuria metsäseutuja, jotka siten tehdään luopäästäviksi; ajatelkaa kaikkia noita runsaita malmisuonia, jotka voidaan ottaa käyttöön; ajatelkaa jokea, jossa on putous toisensa vieressä! Minkälainen tehdastoiminta siellä saattaakaan syntyä?
KOLLEEGA RÖRLUND. Ja Te ette pelkää, että entistä vilkkaampi yhteys turmeltuneen ulkomaailman kanssa —?
KONSULI BERNICK. En, olkaa Te ihan rauhassa, herra kolleega. Meidän pieni, eteenpäin pyrkivä paikkakuntamme lepää, Jumalan kiitos, nykyisin terveellä moraalisella perustalla; mehän olemme kaikki osaltamme olleet sitä tasoittamassa, jos niin tohdin sanoa; ja sen teemme vastakin, kukin tavallaan. Te, herra kolleega, jatkatte siunauksellista toimintaanne koulussa ja kotona. Me, käytännöllisen työn miehet, tuemme yhteiskuntaa levittämällä hyvinvointia niin laajoihin piireihin kuin mahdollista; — ja meidän naisemme, — niin, tulkaa vaan lähemmäksi, hyvät naiset; saatte kyllä tätä kuulla —; naisemme, sanon, meidän vaimomme ja tyttäremme, — niin, vaikuttakaa te täydessä rauhassa hyväntekeväisyyden palveluksessa, naiset, ja olkaa lisäksi apuna ja sulona lähimmillenne, sillä tavoin kuin minun rakas Bettyni ja Marttani ovat minulle ja Olaville (katselee ympärilleen). Niin, missä Olavi nyt on?