KONSULI BERNICK (pyyhkii hikeä otsaltaan). Niin, täällä on tosiaan tukehuttavan kuuma.
NEITI HESSEL. Malta, malta, kyllä pian pääsemme hautakellarista. (Vetää verhot oven ja ikkunain edestä.) Kirkas päivänvalo täällä olkoon, kun poika tulee. Niin, siinä saatte nähdä pojan, joka on putsautunut.
HILMAR TÖNNESEN. Uh!
NEITI HESSEL (avaa oven ja ikkunat). — nimittäin, jos hän saa pestä itsensä — tuolla hotellissa; sillä höyrylaivassa hän tuli likaiseksi kuin sika.
HILMAR TÖNNESEN. Uh huh!
NEITI HESSEL. Uhko? Eikös totta totisesti se ole —! (Osoittaa Hilmaria ja kysyy muilta.) Yhäkö tuo täällä vetelehtii ja sanoo: uh?
HILMAR TÖNNESEN. En minä vetelehdi; minä olen täällä tautini vuoksi.
KOLLEEGA RÖRLUND. Hm, hyvät naiset, luullakseni ei —
NEITI HESSEL (joka on huomannut Olavin). Onko tuo sinun, Betty? —
Paiskaapa käpälää, poika! Vai pelkäätkö vanhaa, rumaa tätiäsi?
KOLLEEGA RÖRLUND. (pistäen kirjan kainaloonsa). Hyvät naiset, luullakseni tämä ei ole sopiva tunnelma jatkaaksemme tänään työtä. Mutta huomenna kai kokoonnumme uudestaan?