TELAKKAMESTARI AUNE. Mutta, herra konsuli —
KONSULI BERNICK. Ylihuomenna, kuuletteko; samalla aikaa kuin meidän omakin laivamme; ei tuntiakaan myöhemmin. Minulla on hyvät syyt jouduttaa sitä asiaa. Oletteko lukenut tämän aamun lehteä? No, sittenpä tiedätte, että nuo amerikalaiset ovat taas täällä mellastelleet. Vääntäähän se kelvoton joukkio koko kaupungin nurin; ei kulu ainoatakaan yötä, jolloin ei tapeltaisi ravintoloissa ja kaduilla; muusta inhoittavasta menosta en huoli edes puhuakaan.
TELAKKAMESTARI AUNE. Niin, kyllähän se on totta, että he ovat huonoa väkeä.
KONSULI BERNICK. Ja kuka saa syyn kaikesta tästä mellastuksesta? Minäpä juuri! Niin, juuri minuun se kaikki kohdistuu. Nuo sanomalehti-tuhertajat parjaavat koristellulla tavalla, että me kiinnitämme koko työvoimamme »Palmupuuhun». Minun, jonka asia on vaikuttaa esimerkin voimalla kansalaisiini, täytyy antaa heittää itselleni moista päin kasvoja. Sitä minä en kärsi. Minä en tahdo, että minun nimeäni sillä tavalla tahrataan.
TELAKKAMESTARI AUNE. Oi, konsulin nimi on niin hyvä, että se voi kestää sen ja vielä enemmänkin.
KONSULI BERNICK. Eipä nyt; juuri näinä aikoina minä tarvitsen kaiken kunnioituksen ja suopeuden, jota kansalaiseni voivat minulle antaa. Minulla on tekeillä suuri yritys, kuten kai olette kuullut; mutta jos pahansuopain onnistuu järkyttää ihmisten ehdoton luottamus minuun, saattaa se tuottaa minulle mitä suurimpia vaikeuksia. Senvuoksi tahdon kaikin mokomin säästyä noilta pahansuovilta ja panettelevilta sanomalehti-kyhäyksiltä, ja siksi olen määrännyt laivan lähtöajan ylihuomiseksi.
TELAKKAMESTARI AUNE. Herra konsuli, te olisitte yhtä hyvin voinut määrätä sen täksi iltapäiväksi.
KONSULI BERNICK. Arvelette, että vaadin mahdottomia?
TELAKKAMESTARI AUNE. Niin; sillä työvoimalla mikä meillä nyt on —
KONSULI BERNICK. Jaha, hyvä; — no saammepa sitten katsella muualta.