HILMAR TÖNNESEN. Että skandaali on täydessä menossa? Uh!
KONSULI BERNICK. Mitä tarkoitat?
HILMAR TÖNNESEN (tulee saliin). Niin, nuo kaksi amerikalaista kuljeksivat pitkin katuja ja esiintyvät Dina Dorfin seurassa.
ROUVA BERNICK (tulee myöskin portailta sisään). Mutta, Hilmar, voiko se olla mahdollista —?
HILMAR TÖNNESEN. Voi; ikävä kyllä, se on aivan totta. Lona oli niinkin tahditon, että huusi jälkeeni; mutta minä en tietysti ollut kuulevinani.
KONSULI BERNICK. Ja se ei kai mennyt ihmisten huomaamatta.
HILMAR TÖNNESEN. Ei, sen nyt arvaat. Ihmiset pysähtyivät ja katselivat heidän kulkuaan. Se näytti levinneen kuin kulovalkea kaupungille, — suunnilleen kuin tuli lännen ruohoaavikoilla. Joka talossa oli ihmisiä ikkunoissa odottamassa, että matkue kulkisi ohitse; pää pään vieressä uutimien takana — uh! Niin, saat luvan suoda anteeksi, Betty: minä sanon uh; sillä tämä tekee minut hermostuneeksi; — jos tätä jatkuu, niin olen pakoitettu ajattelemaan jotakin pitempää matkaa.
ROUVA BERNICK. Mutta olisit puhunut hänelle ja huomauttanut —.
HILMAR TÖNNESEN. Keskellä katua? Ei, kiitos, saat luvan antaa anteeksi.
Mutta että tuo olento ylimalkaan uskaltaa näyttäytyä tässä kaupungissa!
No, saadaanpa nähdä, eivätkö sanomalehdet saa häntä aisoihinsa; niin,
anna anteeksi, Betty; mutta —
KONSULI BERNICK. Sanomalehdetkö, sanot? Oletko kuullut vihjauksia siihen suuntaan?