KONSULI BERNICK. Oh, älä huoli hänestä, hän on nykyään hiukan hermostunut. Mutta etkö tahdo katsella vähän puutarhaakin? Tuolla alhaallahan sinä et vielä ole käynyt ja minulla on nyt juuri tunti joutoaikaa.
NEITI HESSEL. Kyllä, sen teen mielelläni; arvaattehan, että sangen usein olen ollut ajatuksissani tuolla puutarhassa luonanne.
ROUVA BERNICK. Sielläkin on tehty suuria muutoksia, saat nähdä.
(Konsuli, hänen vaimonsa ja_ neiti Hessel_ menevät alas puutarhaan, jossa heitä näkyy tuontuostakin seuraavan keskustelun aikana.)
OLAVI (puutarhaovella). Hilmar-eno, arvaappas, mitä Juhani-eno kysyi minulta? Hän kysyi, tahtoisinko lähteä hänen kanssaan Amerikaan.
HILMAR TÖNNESEN. Sinäkö, pöllö, joka täällä riiput äitisi helmoissa —
OLAVI. Mutta sitä minä en tahdo tehdä enää. Saathan nähdä, kun minä tulen isoksi —
HILMAR TÖNNESEN. Oh, himphamppua; sinulla ei ole mitään vakavaa pyrkimystä tuollaiseen karkaisevaan, joka on siinä että —
(He menevät alas puutarhaan.)
JUHANI TÖNNESEN (Dinalle, joka on ottanut hatun päästään ja seisoo oikeanpuolisella ovella pudistellen tomua hameestaan). Teille tuli aivan kuuma kävelymatkalla.