DINA. Niin, se oli ihana matka; niin ihanaa matkaa en ole koskaan ennen tehnyt.
JUHANI TÖNNESEN. Eikö Teillä ole usein tapana käydä aamupäivin kävelyllä?
DINA. Kyllä; mutta ainoastaan Olavin kanssa.
JUHANI TÖNNESEN. Niinkö. — Ehkä mieluummin haluatte mennä puutarhaan kuin jäädä tänne?
DINA. Ei, ei, haluan mieluummin jäädä tänne.
JUHANI TÖNNESEN. Niin minäkin. Ja onhan nyt sovittu, että joku aamu teemme yhdessä sellaisen kävelymatkan?
DINA. Ei, herra Tönnesen, sitä Te ette saa tehdä.
JUHANI TÖNNESEN. Mitä en saa? Lupasittehan jo.
DINA. Niin, mutta kun nyt sitä oikein ajattelen, niin —. Te ette saa kävellä minun kanssani.
JUHANI TÖNNESEN. Mutta minkä vuoksi en?