DINA. Oi, Te olette täällä vieras; Te ette voi sitä ymmärtää; mutta kun minä sanon Teille —
JUHANI TÖNNESEN. No?
DINA. Ei, en minä sitä Teille sanokaan.
JUHANI TÖNNESEN. Tottahan toki sanotte; minulle Te voitte sanoa kursailematta, mitä se on.
DINA. No niin, tietkää sitten, että minä en ole sellainen kuin muut tytöt; minussa on jotain — jotain tuommoista. Siksi ette saa sitä tehdä.
JUHANI TÖNNESEN. Mutta minä en ymmärrä tästä kerrassaan mitään. Ettehän ole tehnyt mitään pahaa?
DINA. Ei, en minä, mutta —; ei, nyt minä en sano enää mitään. Te saatte sen kyllä tietää muilta.
HILMAR TÖNNESEN. Hm.
DINA. Mutta oli eräs toinen seikka, jota halusin Teiltä kysyä.
JUHANI TÖNNESEN. Ja mikä se oli?