DINA. Siellähän kuuluu olevan niin helppo tulla oikein kunnolliseksi, siellä Amerikassa.
JUHANI TÖNNESEN. No, niin varsin helppoa se ei aina ole; saa usein alussa paljon kärsiä ja tehdä kovasti työtä.
DINA. Niin, sitä minä juuri haluaisinkin.
JUHANI TÖNNESEN. Te?
DINA. Minä osaan kyllä tehdä työtä; minä olen vahva ja terve, ja
Martta-täti on lukenut paljon kanssani.
JUHANI TÖNNESEN. Mutta peijakas, lähtekää sitten sinne meidän kanssamme.
DINA. Oi, nyt Te laskette vain leikkiä; niin Te sanoitte Olavillekin. Mutta sitähän minä tahdoin tietää, ovatko ihmiset siellä hyvin noin, — moraalisia?
JUHANI TÖNNESEN. Moraalisia?
DINA. Niin, minä tarkoitan, ovatko he niin — säädyllisiä ja siveitä kuin täällä.
JUHANI TÖNNESEN. No, ainakaan eivät he ole niin huonoja kuin täällä luullaan. Sitä Teidän ei tarvitse peljätä.