KONSULI BERNICK. No selitä nyt heille sitten —
KAUPPIAS VIGELAND. Ei se auta, mitä me selitämme, herra konsuli —
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Ei, ei, sinun täytyy itsesi tulla; sinua ei tietysti kukaan uskalla epäillä sellaisesta.
NEITI HESSEL. Eipä, senhän arvaa.
KONSULI BERNICK. Minä en saata, johan sanoin; minä voin pahoin; — tai ainakin, odottakaa — antakaa minun vähän levähtää.
(Kolleega Rörlund tulee oikealta.)
KOLLEEGA RÖRLUND. Anteeksi, herra konsuli; te näette minut mitä kiihtyneimmässä mielentilassa —
KONSULI BERNICK. Kyllä, kyllä, mikä Teillä on?
KOLLEEGA RÖRLUND. Minun täytyy tehdä teille eräs kysymys, herra konsuli. Teidän luvallanneko tuo nuori tyttö, joka on saanut turvapaikan kattonne alla, näyttäytyy julkisesti kadulla sellaisen ihmisen seurassa, joka —
NEITI HESSEL. Minkä ihmisen, herra pastori?