KONSULI BERNICK. Lona, mitä sinä täällä tahdot —?
NEITI HESSEL. Minä tahdon auttaa sinut jälleen lujalle pohjalle,
Karsten.
KONSULI BERNICK. Kostaa! Sinä aiot kostaa kohtalosi? Minä jo arvasin sen. Mutta sinä et onnistu! Täällä on ainoastaan yksi, jolla on valta puhua, ja hän on vaiti.
NEITI HESSEL. Juhani?
KONSULI BERNICK. Niin, Juhani. Jos joku muu astuu syyttäjäkseni, niin minä kiellän kaikki. Jos minut tahdotaan tuhota, niin taistelen henkeni kaupalla. Mutta sinun ei koskaan sitä onnistu tehdä, tiedä se! Hän, joka voisi minut kukistaa, hän on vaiti — ja hän matkustaa takaisin pois.
(Tukkukauppias Rummel ja kauppias Vigeland tulevat oikealta.)
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Päivää, päivää, veli Bernick; sinun täytyy tulla kanssamme kauppaseuraan; meillä on kokous rautatie-asiasta, tiedäthän.
KONSULI BERNICK. Minä en voi. Mahdotonta nyt.
KAUPPIAS VIGELAND. Teidän täytyy todellakin, herra konsuli —
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Sinun täytyy, Bernick. Siellä on miehiä, jotka toimivat meitä vastaan. Toimittaja Hammer ja nuo muut, jotka kannattivat rannikkorataa, väittävät, että uuden ehdotuksen alla piilee yksityiskeinotteluja.