— Katsokaa ympärillenne, hyvä rouva, ja päättäkää.
Todellakin herättivät he tuon hienon lauman huomiota, joka tungeskeli teatterisalin ulkopuolella isossa hallissa. Ja teeskennellen välinpitämättömyyttä tarkastivat vastaantulevat naiset pikaisella silmäyksellä Isabellan pukua arvioidakseen sen hintaa ja arvostellakseen sen kuosia ja samalla myös ihanaa paljasta ruumista.
Hän näpäytti viuhkallaan ritariaan sormille.
— Älkää turhia! Teistähän minä vain täällä välitän.
— Entä aitiossa istuvasta harmaapäästä, kysyi Jean kiusoitellen.
— Hän toimittaa minun asioitani.
Paulan muiston tukemana Jean ei jatkanut enempää tätä kevyttä keskustelua, ja hän tunsi hiukan levottomana tuon viettelijättären pyöreän käsivarren painavan omaansa. Veri tulvahti nuoren naisen kiihkeisiin kasvoihin, jotka kävivät alakuloisen näköisiksi.
— Muistatteko Chênaie'n metsää, Jean?
— Muistan kyllä, sanoi nuori mies ja ajatteli, että siellä Marcel
Guibert'in kohtalo oli päätetty.
— Minä tahtoisin palata sinne teidän kanssanne. Olinko teistä miellyttävämpi silloin, kun olin nuori tyttö? Sanokaa suoraan.