Herra Bastard otti heti takaisin ensimmäisen paikan, jota hän ei mielellään luovuttanut:
— Katsokaa. Meidän kaunis suunnitelmamme, jonka voitto minun nähdäkseni on ehdoton, menee myttyyn poikanne vastustuksen vuoksi?
— Poikaniko?
— Niin. Me olimme vankilassa selittämässä hänelle, miten aioimme hänet pelastaa. Tiedättekö, mitä hän meille vastasi?
— Ah! minä pelkään aavistavani.
— Että hän jyrkästi kielsi puolustajaansa mainitsemasta rouva Frasnen nimeä ja uhkasi, jos niin tapahtuisi, itse heti ilmoittautua syylliseksi.
— Minä pelkäsin sitä, sanoi herra Roquevillard puoliääneen.
— Turhaan sain selittää hänelle, että tämä ritarillisuus oli naurettavaa, että hän ei ilmiantaisi ketään, koska rouva Frasnelle ei siitä olisi minkäänlaisia seuraamuksia ja että hänen rakastajattarensa teon selitti jo hänen kokemattomuutensa raha-asioissa ja väärä käsitys, jonka hän oli voinut saada aviokontrahdistaan. Kaikki oli hyödytöntä. Minä kohtasin itsepäistä vastarintaa.
— Ilmoittiko hän teille mitään syitä?
— Yhden ainoan: kunnian.