»On varastettu. On siis olemassa varas. Kuka? Jompikumpi: joko tuo mies taikka tuo nainen. Mutta mies järjestää niin, että nainen ei voi tulla kysymykseenkään. Varas on siis mies… Mitä vastata tähän valamiesten halpahintaiseen suoraviivaiseen järjenjuoksuun?»
Ja katsellessaan kartan hämäriä piirteitä hän luuli äkkiä näkevänsä hyvän ajatuksen pilkahtavan kuin valon yöstä:
»Jos tuota varkautta ei olisi olemassa, ei olisi syyllistäkään. Valamiehistön olisi pakko vapauttaa. Mitenkä tehdä varkaus olemattomaksi?»
Ja La Vigie puhui hänelle.
Vähää myöhemmin koputti Marguerite varovasti ovelle.
— Astu sisään, sanoi isä, minä olen yksin.
— No isä, mitä te olette päättäneet?
Herra Roquevillard selitti hänelle uuden tuomitsemisen vaaran, johon
Mauricen itsepäisyys heidät saattoi, ja lausui lopuksi:
— Maitre Bastard jättää meidät. Hän kieltäytyy ottamasta huolekseen puolustusta.
— Mutta, kysyi Marguerite pelästyneenä, kuka häntä sitten puolustaa? Ja kuinka tulee häntä puolustaa?