— Mitä tuommoinen kuitti todistaa? Maksaako kukaan sataatuhatta frangia jonkun tuntemattoman puolesta?
Läsnäolijat katsoivat hänen olevan oikeassa ja ilmaisivat sen hyväksyvällä murinalla: ei semmoista tehdä ilman pakottavaa syytä. Mutta hänen voittonsa oli lyhyt. Asianajaja Paillet riisti sen häneltä kädenkäänteessä. Tämä hilpeä, pyöreä ja lihava mies tiesi kaikki, liikkui kaikkialla, puhui kaikki.
— Minä huomaan, sanoi hän, että te ette tunne herra Frasnen ovelinta temppua.
— Kertokaa.
— Ah! ah!
Hän saattoi uutisellaan ympäristönsä jännitykseen. Mutta kun soittokunta viritti iänikuista lansieerikatrillia, jätti hän katalasti kuulijansa noloiksi ja kieri kuin kerä erään naisen luo, jonka hän vei tanssiin. Paremman puutteessa kerääntyivät herrat ovelle katselemaan aikansa kuluksi katrillin kulkua. Posket punaisina, muulloin valtoimet hiukset hyvässä järjestyksessä, solakkana ja hentona vaaleansinisessä hameessa, jonka kaarteesta kohosi hivelevän valkoinen kaula, noudatti Jeanne Sassenay tanssin kuvioita huolellisesti ja tärkeän näköisenä. Herrat lausuivat arvostelukaan:
— Sangen sievä, tuo pikkuinen.
— Liian laiha: katsokaa solisluita.
— No. Kahdeksantoista vanhana.
— Oh, hän menee pian naimisiin.