Isä ei voinut olla lausumatta:
— Rakas lapsi!
— Entä Maurice, jatkoi tyttö, onko hän tyytyväinen uuteen paikkaansa, minun ruusuihini, ikkunaan? Minun tekisi mieli saada työskennellä teidän luonanne, hänen paikallaan.
Näin hän aavisti, mitä isä mietti, ja teki hänelle alkuunpääsyn helpommaksi.
— Hänestä minä tulinkin sinulle puhumaan. Meillä oli vastikään kiistaa.
Minä olin ehkä liian kiivas.
— Tekö, isä?
— No niin, minä tulin häntä pahoittaneeksi. Hän lähti pois vihaisena, ja suuttumus on huono neuvonantaja. Mene etsimään häntä, Marguerite: sinä saat hänet tulemaan takaisin.
Tyttö nousi ripeästi, heti valmiina.
— Missä hän on?
— En tiedä. Ehkä Frasnen toimistossa. Eihän tämä missään tapauksessa ole suurkaupunki. Sinä kyllä löydät hänet. Jumala suokoon, että löydät.