I
PALMUSUNNUNTAINA
Maaliskuun lopussa vallitsee talvi vielä vuoristoseuduissa. Kuitenkin Grenoble, lumisen taivaanrannan ympäröimänä, virkosi uuteen eloon palmusunnuntaina, aran auringon alla, joka kalpealle taivaalle antoi helmiäisen hohdetta. Katedraalin pääoven edessä kaukaa, jopa Alppien toiselta puolen saapuneet kauppiaat kevään etujoukkona näyttivät ja tarjosivat messuun meneville uskovaisille vihreitä oksakimppujaan, kuollutta pikku metsäänsä, joka hajaantui ohikulkijain sekaan, syntyäkseen uudelleen kirkossa, missä kaikki nämä palmut kukoistivat kuulijain käsissä.
— Siunattu kimppu kahdesta sou'sta!
Ja olihan siinä jo siunausta, että sai nähdä kaiken tämän tuoreen vehreyden, kun puissa ei vielä ollut silmujakaan.
Elisabet, joka vei kirkkoon Marie-Louisen ja Philippen — tämä jälkimäinen oli luvannut olla siivosti jumalanpalveluksen aikana — pysähtyi erään tällaisen tiskin eteen valitakseen kolme oksaa. Hajamielisyydessään hän antoi enemmän rahaa, kuin ruskea ryysyinen tyttö häneltä pyysi.
— Tässä on takaisin, rouva. Ei se maksa niin paljon.
— Saat pitää ne. Mistä sinä olet?
— Bardanechasta Italiassa.
— Mikä on nimesi.