— Se kuuluu ammattiinne.
Rva de Vimelle, nenä ohuena kuin partaveitsen terä, ampui tämän viimeisen nuolen.
— Palvelijanne, vastasi Philippe. Kuka ei tarvitse puolustusta?
Ja hän käytti hyväkseen liikettä, joka syntyi virvoketarjottimien ympärillä, ottaakseen jäähyväiset. Hra Prémeraux yhtyi häneen portaissa.
— Pelkään että olette hankkinut itsellenne vihollisia, vihjasi varovainen oikeusneuvos.
Asianajaja, jota taistelu huvitti, hymyily tyytyväisyydestä.
— Kun naiset ovat kysymyksessä on vihollisuus aina parempi kuin välinpitämättömyys.
Jatkaakseen keskustelua hän lisäsi:
— Saatan teitä Grenette aukealle asti.
Ja heti hän taas jatkoi: