Ei paljon tarvitse tutkia vanhojen kirjailijoiden teoksia huomatakseen, että me kaikessa, mikä koskee viisaustieteellistä mietiskelyä, valtiolaitosta ja taidetta, emme ole päässeet paljoakaan pitemmälle, kuin mihin tultiin jo ammoin aikoja sitten meidän aikalukumme alkua ennen. Ajatuksia, joita me nyt pidämme ihan uusina, löytyi ja lausuttiin jo silloin; yhteiskunnalliset kysymykset, joita me koetamme ratkaista, olivat myöskin Kreikan ja Roman lahjakkaimpien miesten ajatusten esineenä, ja tämän aatteelliselta ylevyydeltään verrattoman muinaisuuden kaunokirjallisuudessa ja taiteessa löytyy "realisuus", jonka tuskin voittaa nykyaikuisen ranskalaisen koulun "realismi". Roman siveellistä turmelusta keisarivallan aikana Petronius kuvaa yhtä suurella "ohjektivisuudella", kuin Ranskan keisarikunnan mätäisyyttä Zola. Lukretius on nykyaikuisten luomisjärjestelmien muinainen edeltäjä, sellainen, joka ajatuksen terävyyteen katsoen ei jää meidän aikamme mainioimmista ajattelijoista jälkeen, vaikka hän onkin jälempänä "tieteellisten kokeitten" suhteen.
Mutta kynän tuotteet eivät ole kaikkein käsitettäviä, kuten veistimen ja värisiveltimen luomat; sillä kun oppimatonkin pystyy käsittämään ja arvossa pitämään kaikkien sukupolvien ja kaikkien maiden kuvanveistäjäin ja maalarien tuotteita, saattavat ainoastaan ani harvat niistäkin, jotka korkeamman sivistyksen ovat saaneet, taiten lukea ja hyväkseen nauttia mainioiden Kreikkalaisten ja Romalaisten kirjailijain teoksia alkukielellä, eivätkä he myöskään käsitä nykyajan kirjallisuudessa tuon tuostakin tavattavia viittauksia vanhojen runoteoksiin ja käytännöllisiin opetuksiin.
Sen vuoksi on käännöksiä muille kielille ja myös suomenkin kielelle julkaistu, ja on tämän kirjan tarkoituksena antaa niin paljon katsahdusta näiden kirjoitusten sisältöön, että lukijoissa kaiken säätyisissä heräisi halu lähemmin tutustua ihmisneron ensimmäisiin ja suurimpiin kirjallisiin voimanilmauksiin, teoksiin, jotka ylevyydessä ja ihanuudessa ovat voittamattomat ja lähes kolmen tuhannen vuoden kuluttua yhä vielä hurmaavat mielikuvituksen verrattomalla viehkeydellään ja puhtaudellaan.
Tekijä.
Siitä tehokkaasta avusta, jota herra Ylioppilas R. Roine tämän suomennostyön kestäessä kaiken matkaa on minulle osoittanut, on minun suotuisa velvollisuus tässä lausua sulimmat kiitokseni.
Työn puutteellisuuden, varsinkin epätasaisuuden nimien kirjoituksessa, kunnioitettu lukija hyvänhtahtoisesti suokoon minulle anteeksi.
Suomentaja.
Homeros.
Eli vuoden 850 vaiheilla ennen Kristuksen syntymää.
Oppineiden kesken ei vielä ole tultu mihinkään varmaan päätökseen siitä, onko Homeroa, runoilijoiden ruhtinasta, todenperään koskaan ollut olemassa. Ei myöskään varmuudella tiedetä, onko hän todellakin kirjoittanut ne runoelmat, joita pidetään hänen sepittäminään, vai ovatko ne useampien eri runoilijain tekemiä, joiden tuotteet joku kekseliäs entis-aikuinen "kustantaja" on yksijaksoisiksi kertomarunoiksi kerännyt. Tarkempaan arvosteluun kykenemättömiä lukijoita kuitenkin viehättää enemmän taru sokeasta, ikivanhasta runoilijasta, joka laulaa säkeensä istuen ihastelevan kuuntelijapiirin keskellä.