Elektra on epätoivoissaan. Hänen sisarensa tulee ja kertoo tavanneensa isänsä haudalla kukkia ja hiuskiharan, joka on Oresteen tukan värinen.
Elektra vastaa, että Orestes on kuollut, ja ehdottaa että he molemmat yhdessä nyt toimittaisivat kostotyön; mutta tähän ei ole Krysotemiillä rohkeutta. Aika on täperällä; kun Orestes sanansaattajalta on saanut tietää Klytemnestran olevan yksinään palatsissa, menee hän sinne sisälle Pyladeen seurassa. Ensiksi kuullaan Klytemnestran huutavan Aigistoa ja sitten valittaen rukoilevan armoa. Orestes ja hänen ystävänsä astuvat ulos veriset miekat kädessä. Samassa tulee Aigistos riemuiten saadusta uutisesta. Hän kysyy Elektralta, onko tämän veli todellakin kuollut, ja saa immeltä vastaukseksi, että hän itse voi nähdä siitä todistuksen palatsissa. Hän käskee avata portit selki selälleen, ja nyt nähdään peitetyt ruumiinpaarit. Orestes kehoittaa häntä nostamaan paariverhoa; hän tekee niin ja näkee kuningattaren ruumiin. Hän älyää nyt heti, että vieras on Orestes, ja pyytää saada lausua yhden ainoan sanan; mutta Elektran kiihoittamana käskee Orestes häntä heti menemään sisälle — hänen pitää kuoleman samalla paikalla, jossa surmasi Agamemnonin. Aigistos meneekin Oresteen seurassa, ja kappale loppuu.
Eyrypides.
Kuoli v. 406 e.Kr.
Pitkän elämänsä aikana näki Eyrypides, joka oli syntynyt Salamiissa v. 480 e.Kr. ja jo kahdeksantoista vuoden iällä rupesi kirjoittamaan murhenäytelmiä, Athenan kasvavan puumuurien suojaamasta kylästä, joka Persialaisten hyökkäyksien aikana oli kukistumaisillaan, uudeksi uhkeaksi kaupungiksi, ja Kimonin ja Perikleen päivinä suurenemistaan suurenevan etevien taitelijain kaunistamana ja kuuluisana asukastensa hienosta taideaistista ja suuresta henkisestä sivistyksestä. Vanhoilla päivillään sai hän vielä nähdä alun tämän suuruuden kukistumiseen, kun ylellisyys ja velttous verkalleen musersivat valtion voiman ja saattoivat sen kunnian loisteen sammumaan. Eyrypideen näytelmien katselijoina oli kansaa kaiken säätyistä ja ikäistä, Hellaan eri heimojen edustajia ja muukalaisia läheisistä maista, jotka huvikseen taikka asioilla kävivät ihanassa pääkaupungissa, "Kreikan silmässä".
Alkestis.
Kohtalon jumalattarien päätöksen mukaan oli Admetos, Tessalian kaupungin Ferain kuningas, kuoleva, mutta Apollo on saanut aikaan, että hän jäisi eloon, jos joku toinen suostuisi kuolemaan hänen asemestaan. Kaikki kieltäytyivät uhrautumasta; ainoastaan Alkestis, kuninkaan puoliso, oli valmis omalla hengellään pelastamaan hänen henkensä. Kappaleen alussa odottaa kuolema uhriansa ulkopuolella palatsin porttia. Itkien ja valittaen sanoo Alkestis jäähyväiset puolisolleen, lapsilleen ja talonväelle. Heti hänen kuolemansa jälkeen tulee Herakles vieraaksi. Kun tämä huomaa, että talossa surraan, aikoo hän jatkaa matkaansa; mutta Admetos pakoittaa hänet jäämään taloon ja käskee valmistaa hänelle aterian. Palvelevaa orjaa suututtaa vieraan suuri ruokahalu ja iloinen mieliala, jota tämä osoittaa ääneensä laulaen. Herakles neuvoo orjaa luopumaan äreydestänsä; mutta saatuaan tietää Admeton menettäneen puolisonsa, muuttaa hän mieltä ja päättää heti pelastaa Alkestiin ja temmata hänet kuoleman kourista. Hän tekeekin tämän sankarityön ja tuo Alkestiin, voitettuaan "henkien kuninkaan" tuimassa taistelussa, takaisin hämmästyneen kuninkaan helmaan.
Medeia.
Iason on hylännyt puolisonsa Medeian ja mieltynyt toiseen naiseen, Korinton kuninkaan Kreonin tyttäreen, jolla ei ole levon päivää ennenkuin loihtutaitoisa Medeia on karkoitettu valtakunnasta. Kappaleen alussa varoittaa vanha imettäjä Medeian molempien poikien "hovimestaria" laskemasta lapsia hurjistuneen äidin läheisyyteen. Eukko pelkää siitä ikäviä seurauksia. Sisältä kuuluu Medeian vaikerrus. Lapset menevät sisälle, ja heti sen jälkeen kuullaan Medeian huutavan:
"Kuolkaa isänne kanssa, te ilkeän äidin kirotut lapset!"