Martialiin kirjallisia tuotteita on 14 kirjaa lyhyitä ivarunoelmia, joissa hän kurittaa aikansa tapoja ja epätapoja, mutta valitettavasti ei niitä parantaakseen, vaan lukijoita huvittaakseen. Hän on usein sukkela ja naurattava, mutta samalla hyvin "sikamainen". Siveellinen vakavuus puuttuu häneltä tykkönään. Ainoastaan muutamissa harvoissa kohdissa on esitys kankeata ja ajatus epäselvä; yleensä kirjoittaa hän kevyesti, selvästi ja terävästi. Muodon viehkeydessä vetää hän vertoja Roman lahjakkaimmille runoilijoille.
Itse ei Martialis näytä pitäneen tapakuvauksiaan hylättävinä, ja omasta puolestaan luulee hän olevansa siveydeltään moitteeton. Runoelmassaan Domitianolle lausuu hän nimittäin:
"Leikkiä voi, viatonta jos onpi se, kritiikki sietää.
Vallaton lauluni on, puhdas tok' on elämäin".
Kuitenkin käy selville hänen Juliolle antamastaan neuvosta, joka koskee "todellista elämänviisautta", ettei hän ollut mikään elämän nautintojen halveksija:
"Ei sovi viisahan virkahtaa joka päiv': 'elän vielä';
Myöh' elo huominen lie, vaan tänäinen paras on".
Näytteenä vielä hänen kärjekkäästä runoilustaan olkoon seuraava:
Lääkäri Diaulosta.
"Muinen tohtor, nyt haudankaivaja oot sä, Diaulus. Haudankaivajan työt ennen tohtori tek'."
Vararikon tekijälle Linolle.
"On paremp' Linoll' antaa puolet, kuin lainata kaikki;
Sillä jos eellisen teet, puoli on tappios vain."