[Kun katsojat gladiaattorileikeissä käänsivät peukalonsa alaspäin, antoivat he sillä merkin, että voitettu oli tapettava.]
Ja mitä keinoja käytettiinkään, silloin kuten nytkin, niukan elatuksen saamiseksi! Näin lausuu siitä runoilija:
"Romaankos minä kelpaan? En valehdella mä saata; kehnoa kirjaa en mä voi kiittää, enkä voi ostaa. Astroloogi mä en ole, enk' isiä hengiltä panna tahdo mä, enkäpä saata. En vatsaan sammakon viel' oo katsonut. Rouvall' lempijän lahjoja vieköhöt toiset. Sen sanon, mun avullain ei varkaisin mene kenkään".
Ja miten hän pilkkaakaan Roman asukkaita "kreikkalaisine tapoineen", jotka olivat niin halukkaita itämaalaiseen loistoon, itämaalaiseen velttouteen ja itämaalaisiin esiluuloihin!
"Nyt hovivaatteet verhoo sun talonpoikas, Kvirinus;
kaulallaan sulotuoksuisella he taikauskaunehet kantaa".
Romassa oikein vilisi Kehitteleviä Kreikkalaisia onnenonkijoita, jotka kaikkea koettivat.
"Miks, sano, luulet
miestä sä tuossa? — Hän kaikkea on, ajatella mit' taidat:
maalari, puhuja, oppinut, puoskari, matemaatikko,
auguri, taikojen taitaja, nuorantanssija, lääkär' —
kaikkia taitavi Kreikan mies, joka nääntyvi nälkään".
Koko valtio on komedian näyttelijä! Ainoastaan rikkaalla on jotakin arvoa; ei kukaan kysy luonnetta, onko se hyvä vai huono:
"Kaikkea säilyss' onpi kultana pohjalla kirstun,
luottamus vaan jos sen ohess' löytyy".
Ja jolla ei rahoja ole, se turvaa velan tekoon: