VIIDESTOISTA LUKU.
"Emmekö koskaan enää saa nähdä Kalulua?" — Marssi Unyanyembeen.
— Vihdoinkin ystävien parissa. — Jalopeurakuninkaan kaupunki.
— Kotona jälleen. — Selim syleilee äitiään. — Kalulu löytynyt.
— Orjamarkkinat. — Paljonko Kalulu maksaa? — Kalulu jälleen
ystäviensä parissa. — Esitetään Abdullahin äidille. — Oma Kaluluni!
Aurinko oli mennyt mailleen ja pimeys laskeutunut maahan. Simba seisoi levottomana pienen leirin ovella, sillä Kalulu ei ollut vielä palannut takaisin. Ja sisällä leirissä toiset kuuntelivat yhtä jännittyneinä vähintäkin askelten ääntä.
"Mitähän pojalle on tapahtunut? Luuletko, että hän on eksynyt, Moto?" kysyi Simba.
"En luule, Kalulu ei voisi eksyä, vaikka hän yrittäisikin. Hän on tappanut jonkun elukan ja palaa laahaten mukanaan suurta lihataakkaa. Kalulu tietää, miten metsänriistaa on ammuttava."
"Minä olisin toivonut, ettei hän olisi lähtenyt lainkaan", sanoi Selim. "Kovin ikävä, jos hänelle olisi tapahtunut jotain ikävää, kun olemme siksi lähellä ystäviämme."
"Miten hänelle voisi tapahtua jotakin ikävää? Vaikkapa hän kohtaisi jalopeuran tai leopardin, niin kyllä hän niistä suoriutuisi. Puita on yllin kyllin, joihin hän voi kiivetä, ja tahtoisinpa nähdä apinan, joka kiipeäisi sen ketterämmin kuin hän", sanoi Moto.
Mutta yö pimeni yhä, ja ystävien levottomuus eneni.
"Mitä tietä hän meni, tiedätkö sinä, Moto?" Simba kysyi.
"Luullakseni hän läksi Unyanyembeen vievää tietä myöten, mutta mahdollisesti hän meni myös metsään. Jos hän löysi metsänriistan jälkiä, niin ei hän suinkaan pysähtynyt tielle, vaan seurasi niitä", vastasi Moto.