"Minä menen häntä etsimään? Tahdotko tulla mukaan? Pojat voivat pitää tulta vireillä, niin ettemme eksy leiristä", sanoi Simba.
"Miten levoton sinä olet, Simba! Etkö tiedä, ettemme yön aikana voi tehdä mitään? Jos meillä olisi pyssy, niin voisimme antaa sillä merkin, nyt me vain väsyttäisimme itsemme emmekä hyödyttäisi ketään tässä pimeydessä. Jos Kalulu on joutunut kauaksi seuratessaan antiloopin tai jonkin muun eläimen jälkiä, osaa hän viettää yötä taivasalla. Hän voi nukkua puun oksalla, ontossa puussa tai metsäkarjun pesässä yhtä hyvin kuin leirissäkin. Meidän on parasta nukkua nyt leirissä, ja huomenaamulla me lähdemme eri suuntiin häntä etsimään ja huudamme häntä niin, että koko seutu kajahtaa."
"Sinä olet minua viisaampi, Moto, mutta kovaa tämä on. Jos hänelle tapahtuu jotakin pahaa, niin syytän siitä aina itseäni, kun olin niin typerä enkä pitänyt parempaa huolta pojasta. Olen pahoillani, etten pakottanut häntä jäämään leiriin. Tunnen, että onnettomuus on tapahtunut. — Niin, jääkäämme tänne aamun sarastukseen saakka, ja Allah auttakoon meitä, jotta löydämme hänet!"
"Amen", vastasivat arabialaispojat hartaina.
Aamun sarastaessa Simba herätti ystävänsä. Hän ei ollut nukkunut rahtuistakaan, vaikka hän oli käynyt pitkäkseen. Sykkivin sydämin ja jännittynein mielin hän oli kuunnellut jokaista ääntä, joka katkaisi hiljaisuuden. Kevyt aikainen antilooppi, rasahteleva palmunlehti, maahan pudonnut oksa tai hyeenan hiipivät askeleet, kaikki herättivät hänen mielessään toiveen, että Kalulu palasi takaisin.
Simba odotti kärsimättömästi päästäkseen liikkeelle ja saadakseen käyttää vahvoja keuhkojaan. Kun aurinko nousi, kysyi hän Motolta karhealla äänellä, minkä tien hän valitsi.
"Etkö tule koskaan, mies! Meidän täytyy kiiruhtaa. Menetkö etelää vai pohjoista kohti?"
"Mihinkä tahansa", vastasi Moto, "mene sinä etelään, minä menen pohjoiseen, ja sitten käännymme molemmat itään. Meidän täytyy palata päivällisen aikaan, sillä ellei Kalulu ole siihen mennessä palannut eikä kumpikaan meistä ole löytänyt häntä, niin on hän" —
"Mitä, Moto?" keskeytti Selim hänet kovin levottomana. "Älä sano, että hän on hukassa! Meidän täytyy löytää hänet. Minä kuljen Unyanyemben tietä pitkin niin pitkälle kuin voin, ja palaan päivällisen aikaan takaisin."
"Älä lähde leiristä", sanoi Simba. "Minun on melkein mahdoton kestää ajatusta, että Kalulu on kadonnut, mutta jos sinäkin häviät, niin kaikki maailman paha kohdatkoon minua ja vaikka heti paikalla."