"Terve, terve!" he vastasivat.
Ystävämme kulkivat edelleen viljeltyjen maitten ohi ja kun he saapuivat jälleen metsään, kääntyi Moto taakseen ja sanoi:
"Kalulu on kadonnut!"
"Kadonnut! Oi, Moto! Emmekö me koskaan enää tapaa häntä?"
"Pelkään pahoin, ettemme tapaa. Luulin tuon karavaanin olleen arabialaisen. Mutta jos niin olisi ollut laita, olisi se kulkenut tätä tietä, ja silloin kylän väki olisi nähnyt sen. Mutta nyt luulen, että ne ovat olleet rosvoja. Minne he ovat menneet? Mistä he tulivat? Olivatko he wazavilalaisia vai wanyamwezilaisia? Arabeja he eivät olleet, sillä siinä tapauksessa he olisivat kulkeneet tätä tietä. Me olemme joutuneet jo liian kauaksi voidaksemme kääntyä takaisin, ja me saisimme etsiä Kalulua vuosikausia eri heimokuntien parista löytämättä häntä sittenkään. Rosvot tappavat kaikki vangit, jotka joutuvat heidän käsiinsä, jolleivät he voi tehdä heitä orjikseen. Eikä heitä näe koskaan. Niitä on kaikkialla — mutta ei missään, kun haluaa nähdä niitä! Ei, Kalulu on kadonnut, ja jollemme itse tahdo joutua hukkaan, täytyy meidän jatkaa matkaa Unyanyembeen."
Tämä oli kova isku arabialaispojille ja Simballe, jotka olivat olleet varmasti vakuuttuneet siitä, että he löytäisivät ystävänsä, ja nyt he muitta mutkitta saivat kuulla, että hän oli kokonaan kadonnut.
"Oi, Kalulu!" sanoi Selim. "Minulta hän ei ole kadonnut. Minun muistissani ja sydämessäni säilyy hänen kuvansa sellaisena kuin tunsin hänet, tuon parhaan ja jaloimman nuorukaisen, jolla oli ylpeä mieli, vilkas luonne ja lämmin sydän. Kuolemaani saakka muistan häntä uskollisimpana ja hellimpänä veljenäni."
"Minäkin säilytän hänet muistissani", sanoi Abdullah. "Kertokaamme hänestä äideillemme, jotka eivät koskaan olisi saaneet nähdä meitä, jollei Kalulua olisi ollut, ja he siunaavat häntä. Hänen nimensä ei koskaan kuole, ja aina kun kuulen häntä mainittavan, tahdon rukoilla Allahia, että minusta tulisi hänen kaltaisensa. Kalulun tähden tahdon kohdella hyvin kaikkia niitä mustia, jotka nimittävät minua herrakseen."
"Ja minä lupaan", Selim sanoi, "että veljeni Kalulun vuoksi en koskaan osta itselleni orjaa. Ja kun minä kuolen, saavat kaikki orjani vapautensa. Ei kenenkään minun palveluksessani olevan mustan tarvitse valittaa sitä, että tapasin Kalulun Afrikassa. He saavat iloita sen johdosta ja kiittää Kalulua siitä, että heitä tästä lähtien kohdellaan hyvin minun talossani."
"Allah olkoon teidän kummankin kanssa!" huudahti Simba. "Jos kaikki arabit olisivat teidän kaltaisianne, olisivat arabit rakastettuja pakanoitten parissa."