Kalpeana ja poissa suunniltaan hän kuiskasi tovereilleen:
"Pian, tätä tietä, kiiruhtakaa Allahin tähden!" ja hän veti muut mukanaan huutokaupanpitäjän silmien alta. He pysähtyivät uteliaitten ryhmän taakse.
"Mikä nyt, Selim?" Abdullah kysyi. "Oletko sairas?"
"Sairasko! En. Mutta näettekö orjaa, joka juuri aiotaan myydä?"
"Näemme", vastasivat kaikki.
"Niin totta kuin Allah on taivaassa, tuo orja on minun veljeni
Kalulu!"
"Kalulu!" huudahtivat he hämmästyneinä.
"Niin, Kalulu!"
"Wallahi, hän se on!" huusi Moto liikuttuneena. "Täällä ei ole ketään muuta — ei arabia eikä afrikkalaista — joka pitäisi päätään niinkuin hän. Se on watutalaisten kuningas! Sen minä voin vannoa!" Näin sanoen hän aikoi kiiruhtaa paikalle Simban seuraamana, mutta Selim huusi: "Allahin tähden, älkää liikahtako paikaltanne!"
"Minkä vuoksi? Eihän hän ole orja!" huusi Simba. "Arabialainen karavaani ryösti hänet keskellä yötä, siksi että sen johtajat pelkäävät päivän valoa aivan kuin varkaat. Moto, sinä olit oikeassa, ja minä hakkaan sen varkaan pään poikki, vaikka Sansibarin sulttaani sitä ennen hakkaisi minun pääni poikki. Anna minun mennä, Selim!"